Anni merellä

16.10.2012

Kesän 2012 nuorisopurjehduslähettiläistä Anni seilasi belgialaisella Antwerp Flyer -aluksella Lissabonista Cadiziin.

23.7.2012 Merellä

Herään kymmeneltä, nukuin jotenkin, olin tosi väsynyt, mutta laivan keinuminen teki unesta sekavaa.

Kömmin kannelle. Aurinko paistaa kirkkaana, merivahtilaiset pitävät huolen purjeista ja kurssista. Vauhtimme on edelleen yli kymmenen solmua, tuuli tulee takaa ja purjeet ovat levällään.

Levällään on aika moni muukin juttu purressamme: merisairaat sohvilla, köydet kannella, aamiaistarvikkeet keittiössä, unohtuneet irtotavarat messissä. Myös nelisenkymmentä Tall Ship –alusta on levinnyt Portugalin rannikkomerelle. Laskeudun seiniä pitkin alas keittiöön etsimään meriaamiaista. Helpoimmin tarjolla on belgialainen leviteihme: keksivoi, jossa siis ilmeisesti murskattuja keksejä, rasvaa ja sokeria. Mielenkiintoista. Kaavin sitä leivän päälle ja palaan kannelle. Juomisen etsiminen on liian haasteellista.

Lueskelen Katrin kirjaa haaksirikkoutuneesta yksinpurjehtijasta, joka ajelehtii pelastuslautalla upotettuaan veneensä myrskyssä. Mies on viettänyt jo 20 päivää Atlantilla merivirtojen vietävänä, toiveenaan päästä Karibian saarille ja eväinään harppuunoituja kaloja ja tislattua vettä. Enpä haluaisi vaihtaa osia.

Puoleenpäivään mennessä vahtimme on herännyt uniltaan ja valmiina päiväpurjehdukseen. Tuuli on edelleen kova, ja ohjaaminen haasteellista. Joka aallolla keula pyrkii styyrpuuriin ja aallonpohja keikauttaa venettä. Takaamme lähestyy vene: liettualainen Spaniel, joka kisaa samassa luokassa. Kapteeni käskee nostamaan kurssia, vauhtimme paranee ja ohitamme taas edelle pujahtaneet liettualaiset.

Kokkimme, älyttömän merimiestyylitietoinen Francis on valmistanut herkullista vihannespataa, joka lämmittää puhaltavassa tuulessa. Vahti sujuu tähystellessä, ohjatessa, purjeita säätäessä, säästä nauttiessa ja keskustellessa milloin mistäkin. Jatkuva aaltoliike väsyttää henkisesti ja fyysisesti, tekee uneliaaksi.

Tällä vauhdilla olemme perillä jo huomenaamulla, kapteenin vaimo kertoo. Ehkä käydään sitten Afrikassa vierailemassa?

Maata ei näy, olemme kaukana rannikosta. Miten meri voi olla niin heleän sininen? Suomessa vesi näyttää harmaata. Fiilistelemme merta Katrin ja espanjalaissisarusten kanssa etukannelta. Kunpa näkisimme delfiinejä!

Que pena, radiosta rätisevä säätiedotus lupaa huonoa: tuuli heikkenee, tyyntyy kokonaan ja vaihtaa suuntaa yön aikana. Entäs Afrikka ja puheet Costa Del Sol-risteilystä? Jäädäänkö me nyt merelle odottelemaan tuulta? Takana tulevat hahmot kasvavat ja menevät ohi, kevyempiä aluksia vastaan meillä ei ole mahdollisuuksia minituulessa.

Vahdin jälkeen tekee mieli taas nukkumaan. Kuinka unentarve voi kaksinkertaistua merellä! Ruoka-ajat ovat aluksella vaihtelevat, ja keittiöstä saa käydä hakemassa täydennystä energiavarastoihinsa. Syön jotain ennen iltanokosia ja nukkumaan – herätys päälle klo 23.50.

Keskiyö, kevyt tuuli, nopeus kolme solmua. Noloa, vielä eilen kynsimme aaltoja niin uljaasti! Nuokumme ja pelaamme scrabble- sanapeliä iPadilla. Tähänkö ollaan tultu –vuosisadantakaiset merimiehet vuolivat mestarillisia puutöitä ja punoivat köysistä mattoja, köysitikkaita ja koriste-esineitä tuulta odotellessa, me taas pelaamme virtuaalista lautapeliä, musiikkivisaa, soitamme kitaraa ja musiikkia laivatietokoneelta. Atlanttiradio. Energiaa tuovat belgialaiset suklaatoffeet.

 

Kahdelta purjeet läpyttävät velttoina. Tarkkailemme tuulta lipusta, se on kääntynyt. Meidän pitää jiipata, eli vaihtaa purjeiden puolta. Vähän kuumottavaa pimeässä, mutta yhteistyössä manööveri sujuu hyvin: kiskotaan isopurje ensin keskelle, käännetään venettä ja annetaan tuulen painaa purje toiselle puolelle. Samalla keulapurjeet vaihdetaan kiskomalla styyrpuurin skuuteista ja vetämällä paarpuurin. Ja tämä kaikki flaamiksi!

Jiippi kannatti, saamme vene liikkuu taas kun purjeissa on vetoa. Loppuvahti sujuu nopeasti pelaillen ja visaillen, ja menemme tyytyväisinä nukkumaan neljältä.

Herään, kiipeän ulos, aurinko paistaa, maata näkyvissä.

Cadiz ja Espanjan etelärannikko. Olemme ylittäneet maaliviivan! Tuulikin on vähän herännyt yöuniltaan. Lounasaikaan rantaudumme Cadizinlahden Puerto Santa Mariaan, viehättävään andalucialaiseen rantakylään. Nautimme askelista kuivalla maalla, virvokkeista ja jäätelöstä, joka on kuin pala taivasta.

Valitettavasti poliisi hätistelee aluksemme pois laiturista, ja lounaan jälkeen jatkamme matkaa etsien kiinnittäytymissatamaa. Sevillaan vievän joen suulla sellainen löytyy, ja kiinnitymme Bonanza-kalastajakylän laituriin. Tutkimme kalastaja-aluksia, laiturin kalastusroinaa ja tirkistelemme onkijoita. Kapteeni sytyttelee grilliä, toiset soittavat kitaraa ja laulavat tai jonglööraavat. Auringonlaskussa nautimme ensimmäisen staattisen illallisen. Huomenna palaavat kalastaja-alukset yön retkiltään, ja me purjehdimme valkoisena hehkuvaan Cadiziin!